Toinen päivä

Oli liikaa houkutuksia matkojen varrella.
Siispä kalorisaldo on päivältä 2396 ja liikunnalla kulutettu on 159kcal.

Liikunta saattaa olla alakanttiin, mutta mieluummin niin.

Huomenna on uusi päivä. Tänään on ollut ahdistusta syömishäiriöstä aika paljon. Itkettänyt.

Piiri pieni pyörii...

Koen kalorien laskemisen ahdistavana. Mutta laskin ne vasta päivän lopussa. Tänään keskityin syömisen hallintaan: säännöllisyys - mikä tuli huomattua hyväksi jo syömishäiriöklinikalla, tarpeeksi nestettä ja itsensä kuuntelu herkuissa. Toisin kuin jotkut kuvittelevat, syömisen hallintaan kuuluu myös herkuttelu. Kun pyrkii muuttamaan syömistään (vaikka syömishäiriö asettaakin haasteensa), ei voi olettaa etteikö koskaan enää söisi herkkua. No minä ainakin aion syödä eli pysyn realistisena.

Painoani en julkaise täällä. Mutta kerrottakoon, että tänään söin 1855kcal ja liikuin 137kcal. Olen tyytyväinen.

Aamupalalla söin viinirypäleitä desin ja join vihreää teetä.

Välipalana söin ennen kaverin koiran ulkoiluttamista vaalean karjalanpiirakan ja join noin 2,5dl ystävääni Rodea light energiajuomaa.

Päivälliseksi söin 6 HK:n nakkia (jumaliste kun olivat hirveän makuisia ja koostumus oli kauhea, hyvä muistutus siitä miksen syö nakkeja) ja vähän alle 200g punajuurisalaattia. Join vettä ja loput Rodeosta.

Välipalana söin vaalean karjalanpiirakan ja katsoin ystävieni kanssa kaksi elokuvaa. Näiden aikana meni noin 0,75dl suolapähkinöitä ja 85g Maraboun minttusuklaanappeja.

Iltapalaksi juon Leaderin Proteiinijuoman, colan makuisena.


EDIT: Illalla tuli sitten ahminta ja söin 6 suklaakonvehtia ja puolikkaan Kismetin. Energia 2200kcal. :/

Hiilihydraatteja n. 185g.

Return of the jellyfish

25-vuotias minä tässä terve. Lihavampana kuin koskaan. Sitä voisi kuvitella, että olen hienosti karpannut koko vuoden, mutta paskanmarjat. Karppasin viime vuoden kesällä, kaikki meni hyvin, kunnes tuli ahminta, joka leveni perseen tavoin valloittaen kaiken kuin tulivuoresta valuva laardi. Eli on tullut syötyä "virallisterveellisesti" ja lisäksi on tullut vaihtelevasti ahmintoja ja turhaa mutustelua.

Otin yhteyttä tuntemaani syömishäiriöihin perehtyneeseen henkilöön, pyytäen apua. En halua lihoa tästä enempää. Tällä hetkellä ahdistaa, kuntokin on romahtanut ja pieni ylämäki hengästyttää. Tunnen olevani sullottuna sumopainijapukuun. Kaikkein hassuinta on se, että useimmiten koen yläkroppani näyttävän vielä hyvältä. Että olen tavallaan löytänyt osan itseäni, vaikka samalla osa minusta katoaa sentti sentiltä.

Kirjoitin pari päivää sitten runon syömishäiriöstäni:


Syömishäiriöni

Syöminen on vaikeaa.
Mitä on kohtuus?
Jos syön mitä tahansa,
yltyy nälkä ja vie mennessään
kuin tulva.
Vaikka aloittaisin terveellisestä,
himo hiilihydraatteihin
tulvii yli äyräiden.
Illalla huomaan syöneeni liikaa.
Iltaisin pelkään kuolevani
hallinnan menetettyäni.
Kadehdin salaa anorektikoita.
Ruoka on minullekin vihollinen,
mutta olen lihava.
Ja lihavuus on pahempaa kuin laihuus.

Jos olisin edes bulimikko,
saisin osan energiasta oksennettua pois.
Mitä on kohtuus?
Se ei voi olla naistenlehtien
reseptien ja kilon karisteluartikkeleiden vuorottelua.
Se ei voi olla syö syö syö,
laihdu laihdu laihdu.
Haluaisin tukea ongelmaani.
Mutta ainoa köysi, mikä minulle heitetään
on: "Kokeile liikkua enemmän
ja syödä lisää salaattia."
Syyllistäminen.

Se on helpompaa kuin ongelmaan tarttuminen.
Peitetään avomurtuma laastarilla,
jotta voidaan sanoa että ollaan autettu edes jotenkin.
Ongelmaa ei haluta nähdä,
etenkin kun läski on pahe
ja laihuus hyve.
"Läskit ovat leppoisia ja hauskoja.
Ne eivät kuole olotilaansa
niin nopeasti kuin anorektikot.
Keskitytään siihen,
ettei kauniit hoikat kuole.
Hehän sentään yrittävät täyttää
mahdottoman muotin kapean loven."



Hiljattain Sari Sainio kirjoitti Aamulehdessä siitä, kuinka lihavat ovat käytännössä vapaasti haukuttavissa. Se onkin totta. Itselleni on nyt pariin otteeseen tullut joku ulkopuolinen tuntematon, taustoistani tietämätön kertomaan, kuinka lihavalta näytän ja on päivitelty, että enkö minä tosiaan tiedä miten syödään ja liikutaan. Nykymaailma on härski ja röyhkeä. Itselleni ei tulisi mieleenikään mennä kapeille vanhuksille vittuilemaan siitä, kuinka voisivat kylminä iltoina kääriytyä kurttuihinsa. En ymmärrä, miksi jokin ominaisuuteni voi ärsyttää jotakuta toista niin paljon, että siitä on pakko huomauttaa. Sellaisella henkilöllä ei ole kyllä kaikki muumit laaksossa.

Ylipainoni ahdistaa. Minulla on syömishäiriö. Kamppailen sen kanssa tunnista toiseen, joka päivä. En halua sairastua. Mutta se, että joku tulee ehdottamaan että söisin enemmän salaattia ja liikkuisin enemmän, ei auta paskan vertaa. Älä lähde neuvomaan tietämättä. Empatiaa voit kyllä osoittaa, mutta mieti, miten sen osoitat.