Aiemmin minulla on ollut sellainen olo, että jos menen ruokajonoon (vaikka itse lukeudun myös vähävaraisiin), se on joltakulta pois. Että tavallaan en ole oikeutettu siihen ruokatukeen. Että jos menen ruokajonoon, vien jonkun suusta leivän.
Huomasin tänään ihmetyksekseni, että minua ei nolottanut olla paikalla. Ei nolottanut ottaa vastaan ruoka-apua, enkä kokenut että en olisi oikeutettu siihen mitä tarjotaan. Ehkä se johtuu tilanteestani; käteistä vain muutamia euroja. Ehkä se oli se raja minulle? Ystäväni ovat kyllä motkottaneet ja sanoneet, että ruokajonoissa käyvät opiskelijat, perheet ja siis ihan kaikenlaiset ihmiset. Että mene ny siitä! No tänään menin.
Sain seuraavat:
-1 hammasharja
-3 suklaapatukkaa
-2 palloa mozzarellaa
-1 sitruunarahka
-1 sokerimassapaketti (ja olin vähän wtf, mutta tulee kyllä tarpeeseen, kun annan kaverille häälahjaksi kakun. Paketin antajakin näytti vähän hämmentyneeltä. Tavallinen pulliainen varmaankin voi nakertaa sokerimassaa hirmuisessa makeanhimossa, tai miksei sitä voisi käyttää omalaatuisesti sokerinkorvikkeena kuumissa juomissa.)
-1 pss lihapullia
-1 pkt uunilenkkiä
-1 rasia katkarapusalaattia (se pitää antaa eteenpäin, en allergiani vuoksi voi syödä)
-1 purkki tapenadea (säilyy elokuuhun)
-1 valinnanvarainen leipä (itse valitsin kauran kun se on mahaystävällisin)
Mozzarellojen parasta ennen- päivä on huomenna, mutta ajattelin tehdä niistä pizzaa, joten ei se mitään. Sitruunarahka säilyy maanantaihin, samoin katkarapusalaatti, joka pitää antaa jollekin kaverille, ettei se mene hukkaan. Lihapullat ja uunilenkki säilyvät lähemmäs toukokuun loppua.
Eli koska Hurstin ruokajono on kahdesti viikossa (ke ja pe klo 11-14), periaatteessa kahden ruokajonottamisen viikkokeikka takaisi karkeasti arvioituna kuuden päivän ruoan, ainakin heikosti säilyvien elintarvikkeiden suhteen.
Mutta oli ihan mukavaa! Ja nyt on jääkaapissa proteiinia. :)
 |
| Töölönranta huhtikuussa 2014 |
